"Sometimes the best thing you can do to is take a step back and give yourself chance to breathe"

"Emmä tiedä. Pitäis kai vaan istuu alas, hengittää ja miettiä niitä asioita joita haluan tehdä ja tykkään tehdä. Asettaa tiettyjä tavoitteita tälle elämälle ja pysähtyä miettimään missä ja millanen haluan olla 5 vuoden päästä. Mä niin tarviin sen välivuoden kun valmistun, vuoden aikaa vaan olla ja tehdä asioita, tutkiskella itseäni, matkustella ja saavuttaa tavoitteita. Päättää sille vuodelle joku oikee tavote, esimerkiksi se että haluan olla oikeesti onnellinen."

Näin lukee tekstiviestissä jonka laitan parhaalle ystävälleni, ympärilläni onnellisia ja nauravia kasvoja. Hörppään kahvikuppini lopun kitusiini ja marssin ulos tupakalle. Pidättelen kyyneliä joita olen pidätellyt koko päivän. Tunnen olevani niin henkisesti loppu, niin hukassa kuin pieni ihmissielu voi olla. Nojaan seinään ja annan pään valahtaa taaksepäin. Puhallan viimeiset savut tupakasta ulos, vedän hymyn kasvoilleni ja painun takaisin sisään, heittäen ohimenevälle tutulleni jonkun irstaan läpän niinkuin mulla on tapana. 

   Voisi kai sanoa että olen täyden kympin perfektionisti. Elämässä. Oman ulkonäköni ja sisimpäni suhteen. Omasta mielestäni olen täydellisen paska ihminen, helvetin ruma ja en osaa sitten vittu tehdä mitään. Olotila tulee yleensä kohtauksina, esim. ulkonäköpaineiden alla tai epäonnistumisen jälkeen. Näin on ollut jo monta vuotta, kunnes viime keväänä tilanne laukesi niin pahaksi että sain lähetteen nuorisopsykiatrin luokse purkamaan tuntojani. Asia lähti edistymään, mutta kun tapaamiset loppuivat koin täydellisen takapakin. Jälleen voin sanoa olevani samassa tilanteessa kuin 4 vuotta sitten. Pahin pelkoni on käynyt toteen, olen tajunnut hukanneeni itseni näihin vuosiin aivan totaalisesti. Kaikki tavoitteet joita elämässäni olen itselleni asettanut, ovat jääneet haaveiksi. Mikään ei tunnu kiinnostavan, kaikki asiat josta nautin ovat jääneet tekemättömäksi. Nautin yksinolosta, mutten osaa olla yksin enää.
   Vuosia takaperin eräs tuttuni sanoi että elän elokuva-elämää. Elän maailmassa jossa uskon että jokaiselle käy niinkuin elokuvissa, jokaiselle on onnellinen loppu ja rakkaus on maailman ihmeellisin asia joka pelastaa kaikki kaikelta. Tuo väite on kyllä totta. Olisin täysin erilainen ihminen kuin nyt, jos en olisi paennut ongelmiani satoihin romaaneihin, musiikkiin ja laulamiseen. Jos en olisi kirjoittanut ongelmiani paperille olisin saattanut puhua niistä ääneen ja tämä asia ei tulisi  niin yllätyksenä monelle ihmiselle. Olen kuitenkin ylpeä siitä etten ole muunlainen kuin nyt, ilman tuota elokuvassa elämistä voisin olla nyt tunteeton pintaliitäjä. Uskon vieläkin siihen että rakkaus on maailman ihmeellisin asia. Ennen tosin uskoin että se rakkaus tarkoittaa sitä kun rakastuu johonkin toiseen ja joku toinen rakastaa sua, yhteinen rakkaus parantaa kaikki haavat ja arvet joita olet elämässäsi saanut. Minun kohdallani se ei mene niin. Nyt olen tajunnut että ainut rakkaus joka minut voi pelastaa on minun oma rakkauteni itseäni kohtaan. En väitä ettei se että toinen ihminen rakastaa minua tunnu hyvältä, mutta loppupeleissä ainut mikä merkitsee on se että rakastan itseäni. Minä olen se joka elää minun itseni kanssa loppuelämänsä jokainen päivä.

   Nyt olen siinä tilanteessa, että vuodet ovat vierineet ohi. Lapsesta asti jatkunut ongelma on riistäytynyt niin pahasti käsistä että olen henkisesti aivan loppu, totaalisen hukassa ja muistan hädin tuskin millainen ihminen olin 5 vuotta sitten. Mittarissa on 19-vuotta, ja elämän haluni on suurimmillaan. Olen päättänyt etten anna periksi tälle olotilalle, jota huonoksi itsetunnoksi kutsutaan. Olen päättänyt että tänä vuonna en murehdi turhia, annan itselleni luvan tehdä virheitä. Nauraa ja itkeä, hakata päätäni seinään ja tuntea oloni kauniiksi. Katsomaan ylpeydelle käden jälkeäni, lukea ja kirjoittaa aivan uudella innolla, koulun jälkeen matkustaa ja laulaa aamuyöhön asti. Kaikista tärkeimpänä, haastan itseni uudelleen. Haastan itseni opettelemalla olemaan yksin. Käymään kirjastossa, elokuvissa, kahvilla yksin. Nauttimaan yksin olosta, nauttimaan itseni kanssa olemisesta. Tuntea oloni kauniiksi. Olla onnellinen siitä että olen minä enkä kukaan muu. Löytää itseni uudelleen ja olla kadottamatta itseäni enää ikinä. Pidän kynsin ja hampain kiinni itsestäni.

Välillä on otettava askel taaksepäin

kadotettava itsensä löytääkseen uudelleen

Tutkittava sisintään

ja kuunneltava mitä sydän halajaa

Peilistä katsoivat tutut kasvot

sisin haluaa tulla löydetyksi

Huulille kiipesi hymy

kun silmiin syttyikin yhtäkkiä tuttu elämän palo

Karsi elämästäsi ikävät asiat, ihmiset ja tapahtumat

mene kuten itse haluat, tee mitä itse tahdot

Lue, laula ja tanssi

Ja yhtäkkiä huomaatkin että sinun on helpompi hengittää

kuvat: tumblr

Hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin

♥ viikonloppu. Tuli taas niin tarpeeseen ja oikeaan aikaan! Mun viikonloppu suju rauhallisissa merkeissä ystävien, karaoken, kahvin ja armeijasta lomille tulleen ystävän kanssa! Vaihdoin kuulumisia vanhan lapsuuden kaverin kanssa, olen entistä vahvemmin sitä mieltä että oon sittenkin löytäny mun kutsumusalan maalarinurasta, tajusin omistavani maailman ihanimmat ystävät ja jotenkin ehkä löysin palan itsekunnioitustani taas. Ens viikon painan duunia maalarinhommissa porukoillani ja sen jälkeen Iitun kotirempan kanssa. Ajattelin ottaa kuvia mun duunipäivistä ja koostaa niistä vähän erillaisemman myday-postauksen siitä millasia on maalariopiskelijan normaalit tai vähemmän normaalit työpäivät raksalla! :D Nähdään siis sen parissa, nyt yritän herättää itseni henkiin hesen safkalla tästä darrasta! 

Tukka kriiseilyä

Kuten otsikko jo kertoo, harrastan tällä hetkellä erittäin ahkeraa kriiseilyä mun tukan kanssa! Tällä hetkellä päästä löytyy tälläinen tumman ruskea, valossa punaiseen taittava erittäin sähköinen kypärä. Näin talvi-aikaan tää mun tukka alkaa elämään tyystin omaa elämäänsä, sähköistyy ja kuivuu aivan liikaa ja tuntuu ettei mitkään tehomömmöt vaikuta yhtään mitenkään! Mun tukka on muuten hyvässä kunnossa aktiivisesti suoristusraudan käytöstä huolimatta ja siitä että edellinen kampaaja käynti oli marraskuussa. Sähköisyyden ja kuivuuden lisäksi ainut ongelma on erittäin harmillinen pituus, kiharat eivät näytä hyvältä ja kun iskee pipon päähän saa kiskoa hiuksia sen alta että näyttää edes siltä että jotain karvoja sieltä päästä kasvaa! Ankara hiusten kasvatus menossa siis, koska mun hiukset on niinkin kriittisessä kasvuvaiheesa että ne ylttävät vähän olkapäiden alapuolelle. Unelma olisi jos joku päivä saisin omat hiukseni kasvamaan samanmittaiseksi kun ekan kollaasin ekassa kuvassa!

Hiusten kasvatuksen lisäks haaveilen kylmän keskiruskeasta väristä tässä päässä, sekä vaaleammista raidoista kesäksi. Mitään kovin radikaalia värimuutosta en siis ole hakemassa, keskiruskea pohjaväri vaaleamman ruskeilla raidoilla olisi mulle täysin passeli kesätukka jota pääsee muokkaamaan hyvin sitten syksyn tullen vähän syksyisämmäksi. Kuvista saa pientä osviittaa siitä mitä päin tää mun projekti on menossa! Plussaa olisi tosiaan se että voisin kesällä pitää tukkaa enemmän luonnonkiharalla koska sivuista tai otsasta ei tojottaisi yksittäisiä hiuksia jotka sojottaa minne sattuu tai menee vanhan liiton emomalliin naamalle. Painiiko kukaan muu tällästen ongelmien kanssa talven keskellä? Onko kellään suositella jotain tosi tehokkaita mömmöjä sähköisyyttä ja kuivuutta vastaan? Kaikki vinkit on tervetulleita! :) 

Huomenna mulla onkin koulusta etäpäivä ja ajattelin viettää sen ihan rentsisti kotona rästitehtäviä tehden, siivoten ja nukkumalla pitkään! Nautin hitaasta aamusta, käyn ehkä kiertämässä parit kirpparit ja repäisen ja käyn lenkillä pitkästä aikaa! Ajattelin myöskin kasata itselleni keväälle sellaisen pienimuotoisen aktiivisuuskalenterin, johon kirjaan vähintään joka toiselle viikonlopulle jotain normaalista erottuvampaa tekemistä! Kuten vaikka pulkkamäkeen menemistä, laskettelua tai vaikka hohtokeilausta. Yksin elokuvissa käyminenkin ois varteen otettava vaihtoehto! Nyt lähden valmistautumaan yöpuulle ja pitkiin yöuniin! Kauniita unia♥

Kuvat: Tumblr

New Year 2015

Uusi vuosi. Sitä ei riitä kuvamaan pelkkä yks sana. Se oli parhautta, rakkautta, ystävyyttä, myöskin ryyppäämistä mutta ennen kaikkea rentoutumista, todellisuuden unohtamista ja parhaiden ystävien kanssa ajan viettämistä. 5 päivään mahtu saunomista, Wii U:n hakkaamista ja vitusti Smash Brossia, jonkin verran juomista, tanssimista, aamuun asti valvomista, yöllisiä seikkailuja ja kapakoissa istumista, karaokea, vesipiipun polttelemista, päättömien videoiden ottamista sekä juttelua parhaan ystävän kanssa aamu 7 asti. Toi 5 päivän unelmaloma tuli niin tarpeeseen kaiken tän koulustressin ja kiireisen joulun jälkeen.. Siteeraan Tuulia siinä että näitä kuvia kattoessa todellakin tulee ikävä tota reissua ja Kuusamoa ylipäätään! ♥ Onneks meillä on ton mahtiporukan kanssa tiedossa varmaan vielä muutama muukin reissu, peli-iltoja ja seikkaluja myös JKL alueella kunhan saadaan meijän Kuusamon tyttö takasin tänne!! Nyt jatkan niiden reissujen suunnittelua Tuulin kanssa joten adios ja voimia loppuviikkoon! ♥

PS: Te kaikki ihanat immeiset jotka käytte tätä blogia hyytsimässä, voisitte kirjoittaa tonne kommenttiboksiin ajatuksia tästä blogista, muutos ehdotuksia ja postausideoita! :-) Ne ois enemmän ku tervetulleita!